Yksi lensi yli käenpesän

Kirjan nimi: Yksi lensi yli käenpesän
Kirjan kirjoittaja: Ken Kesey
Julkaistu: 1962
Suomentanut: Risto Lehmusoksa

     Kirjassa miljöönä toimii mielisairaala. Keskeisiin henkilöihin kuuluvat: kolme mustaa poikaa, ylihoitaja, intiaanipäällikkö Bromden sekä Randall Patrick McMurphy. Päähenkilö intiaanipäällikkö on pitkä ja kuuro. Päätapahtumina kirjassa ovat mielestäni Randall Patrick McMurphyn mielisairaalaan tulo sekä yhden potilaan itsemurha kirjan loppupuolella. Kun hän tulee mielisairaalaan niin hän käy kättelemässä jokaista potilasta mielisairaalassa. Teos oli vaikuttavuudeltaan todella mielenkiintoinen ja se käsitteli mielisairaiden elämää ja arkea.
     Valta on tässä kirjassa ylihoitajalla, jolla on kolme mustaa poikaa kätyreinä. Ylihoitaja vahtii kaikkia ja rankaisee, jos on tarvetta. Vallankäytön kohteiksi kuuluvat ainakin potilaat, koska heitähän ylihoitaja vahtii. Vallankäytön muotoja kirjassa on ainakin manipulointi. Varsinkin uusin asukas McMurphy manipuloi potilaita. Vallankäytön seurauksiin kuuluu se, että potilaiden persoonat tulevat esille.
      Tässä teoksessa naisen asema on vahva, koska ainut nainen koko mielisairaalassa on ylihoitaja ja hallitsee kaikkea, mitä talossa tapahtuu. Miehet ovat teoksessa potilaita ja näin heitä alistetaan koko ajan. Päähenkilön ratkaisuihin vaikuttavat ylihoitajan ja McMurphyn ratkaisut mielisairaalassa. Sukupuoli vaikuttaa tässä teoksessa siten, että mies ei tällä kertaa hallitsekaan kaikkea vaan nainen.   

   

Riemurahat

    Farssi on komediaa, joka perustuu väärinkäsityksiin, salaisuuksiin, absurdeihin tilanteisiin, verbaaliin huumoriin sekä sekä loppua kohden kiihtyvään juoneen. Farssit päättyvät yleensä onnellisesti. Riemurahat oli mielestäni hyvin onnistunut farssina.
    Lavastus vaikutti aluksi hieman tylsältä, mutta juonen myötä lavastus alkoi tulla koko ajan mielenkiintoisemmaksi. Lavastus sopi hyvin tarinaan, koska lavastuksessa oli keittiö ja ruokasali, joissa oli molemmissa poliisivoimien edustaja.
     Riemurahat esityksessä näytteli Henry A. Perkins, Jean Perkins, Vic, Betty, taksikuski Bill, kaksi poliisivoimien edustajaa sekä senor Cartella. Parhaiten jäi mieleen kun Vic ja Henry olivat koko ajan viltin alla ja siitä seurasi väärinkäsityksiä.
      Riemurahat näytelmä oli paras, minkä olen ikinä nähnyt. Esityksestä hyvän teki komedia puoli ja hauskuus muutenkin. Esityksessä oli paljon kaksimielisyyttä, joka oli mielestäni hyväksi esitykselle. Jos kaikki teatteri esitykset olisivat saman tyyppisiä niin, kävisin katsomassa kaikki. Nykyisten esitysten pitäisi olla juuri tuon laisia.